lauantai 17. helmikuuta 2018

Perusjuttuja

Minä: "Mihinkäs sitten mennään?"
Tytär: "Ei mihinkään!"
Niinpä istuimme vain lumikasan päällä katsomassa aurinkoa ja lumisadetta. Joskus sitä meinaa unohtaa perusasiat, kuten vain olemisen.

Tämän ylhäältä alas neulotun pipon olin aloittanut jo ajoissa syksyllä, koska minulta puuttui talvea varten  musta peruspipo. Silloin  kuitenkin kipeytyneet ranteet pakottivat jättämään neulomisen hetkeksi ja tämä helppo, mutta hivenen tylsä neulomus unohtui kaapin perälle. Nyt pipo vihdoin on valmis ja pääsi siis vielä tänä talvena käyttöön.



Lankana käytin mustaa Rowanin pure wool worsted -lankaa, jota kului tähän pipoon 67 grammaa. Tupsu on tehty jämälangasta, joka luultavasti oli Louhuttaren luolan Ilmatarta. Puikkoina minulla oli käytössä 4 mm sukka- ja pyöröpuikot sekä 3,5 mm pyöröpuikko joustinta varten.


Aloitin siis pipon neulomisen ylhäältä eli loin 8 silmukkaa jakaen ne sukkapuikoille (2s/puikko). Lisäilin joka puikon alussa ja lopussa yhden silmukan joka kerroksella, kunnes pipossa oli sopivasti silmukoita. Tämä tarkoitti minulle yhteensä 96 silmukkaa. Tämä tyyli aloittaa pipo sopii varsin hyvin minun kaltaisilleni laiskureille, jotka eivät millään viitsisi mittailla ja suunnitella silmukkamääriä etukäteen. Jatkoin tästä pyöröpuikolla ja neuloen sileää noin 15 cm. Loppuun tein vielä *2 o, 2n* -resorin ohuemmalla puikolla. Sitten vain pingotus, piristävän värisen tupsun kiinnitys ja ulos nauttimaan talvisäästä uusi pipo päässä!

perjantai 16. helmikuuta 2018

Vaaleanpunaiset tähkät

Sukkia, sukkia! Niitähän on aina mukava neuloa lahjaksi, joten tuli taas tehtyä yksi pari ystävälle syntymäpäiväksi. Neulomisintoni alkaa taas palautua ja niitä neulomishetkiäkin on minulle suotu. Kiitos apujoukkojen ja lastenohjelmien! 


Näiden sukkien malliksi valitsin Niina Laitisen Tähkät, joihin löytyy ilmaisohje Ravelrysta. Koska kiireen vuoksi valitsin Nallea paksumman 7 Veljestä-langan, niin hieman vähensin silmukoita eli loin alussa vain 52 silmukkaa. Lankaa tähän koon 38 sukkapariin kului 89 grammaa. Neuloin 4 mm puikoilla, mutta jälkiviisaastellakseni taas hieman, olisi ehkä pitänyt olla ohuemmat. Vaan kun nuo Knitpron karbonzit ovat niin ihanan kevyet ja sopivat minulle enkä (vielä) omista niitä kuin yhdessä koossa. En osaa sanoa kummat ovat käsilleni paremmat, kevyet hiilikuituiset vai puiset kulmikkaat puikot. Molemmat tuntuvat toimivan aika hyvin, joten niitä voisin hankkia useammassa koossa. 


Tykkään näistä Tähkistä kuten muistakin Niinan sukkamalleista, koska ne ovat helppoja, mutta kauniita. Nämä valmistuivat hirmu nopeasti, mutta ovat kuitenkin jotain muuta kuin ihan pelkät perussukat. Juuri sopivia projekteja siis, jos esimerkiksi täytyy keksiä pikaisesti kiva syntymäpäivälahja.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja

"Luovuus tulee vapaudesta, omaehtoisuudesta ja armeliaisuudesta."
Tiina Arponen, Johanna Karttunen ja Henna-Kaisa Sivonen: Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja 2018

Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seuraamaan oli Muita ihania. Ihastuin siinä erityisesti Tiinan rennon rempseään tyyliin, upeisiin kuviin ja tempauksiin, joista ei väriä puutu. Samaa iloa, rentoutta ja hyvää mieltä pullollaan on myös Muita ihania -käsityökirja. Tietysti kukkasilla, värikkäillä langoilla ja muilla herkuilla höystettynä.

Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta

Kirjaa selatessa pääsee sukeltamaan muitaihaniamaiseen maailmaan, jossa pipo ei kiristä päätä. Tiinan ohjeilla syntyy niin kauniita käyttöneuleita kuin pieniä piristäviä juttuja kotia koristamaan. Kirjassa ihastuttavat Tiinan pienet oivallukset ja rento ote. Mikseipä pehmolelu voisi olla vaihteeksi kaktus ja lahja paketoitu kangaspalaan? Eikä villapaidankaan neulomisen tarvitse olla niin monimutkaista. Ohjeet on kirjoitettu napakasti ja ne innostavat myös soveltamaan itse, kuten kokeilemaan eri lankoja ja väriyhdistelmiä. Neuleohjeissa ei ole annettu kovin montaa eri kokovaihtoehtoa, mutta kuten kirjassa vinkataan, niitä voi muunnella lankaa tai puikkokokoa vaihtamalla. Mallit ovat sitä paitsi sellaisia, ettei niissä koko ole niin millintarkkaa. Tämä kirja kuvineen ja teksteineen viestittää, ettei käsitöiden tekemisen kuulu olla vakavaa, vaan rentoa ja hauskaa!


Kirjasta löytyy jo blogissa julkaistuja klassikko-ohjeita, mutta myös uusia juttuja. Itse en ole ennättänyt esimerkiksi Muita ihania -blogin yhteisneulontoihin mukaan, joten ilahduttavaa saada nyt itselle niidenkin ohjeita yksissä kansissa. Vaikka käsityöohjeet ovat yhä useammin netissä helposti saatavilla, kyllä minusta on silti niin ihanaa selailla ihan oikeaa kirjaa! Mielestäni käsityöohjetta on sitä paitsi mukavampi seurata paperilta kuin ruudulta.



Kirjan neuleista haluaisin toteuttaa ensimmäiseksi Mummin kreisit sukat sekä neuletakin tytölleni. Jos ompelemaan jonain päivänä vielä innostun, kellohelmainen hame olisi suloinen. Sekään ei vaikuttanut monimutkaiselta, joten voisi onnistua jopa minulta. Täällä asuu ainakin yksi tanssahteleva prinsessa, jolle tuo hame sopisi niin täydellisesti!

❤ Lempeitä käsityöhetkiä ❤

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Raitaa ja kaaripitsiä - sukat tyttärelle

Neuloessani tuossa viime vuoden lopulla pikkuisia sukkia vauvalle, tyttöni toivoi, että neuloisin hänellekin sukat. Olin kovin ilahtunut, kun hän toivoi minulta jotain neulottua. Niinpä lankalaatikko kaivettiin esiin ja tyttö sai itse valita langan. Jos joukossa on riemunkirjavaa lankaa, jossa on sekä pinkkiä että violettia, mihin niitä muita keriä edes tarvitaan? Sukkiin valikoitui siis värikäs Nalle-lanka, jonka vyöte tietysti hukassa. Lankaa kului tähän sukkapariin 31 grammaa 2,5 mm puikoilla neuloen.


Olin jo päättänyt tehdä varsiin kaaripitsiä, joten sukkiin syntyi raidoittuvan langan ja pitsineuleen riemukas liitto. Sukkia varten loin 44 silmukkaa, joilla neuloin alkuun *1 kiertäen oikein, 1 nurin* -joustinta kuusi kerrosta. Kaaripitsin neuloin Lumioosi-blogin ohjeella, sieltä kun löytyi sopivasti ohje joka passasi pieneen sukkaan. Ennen kantapäätä neuloin vielä kuusi kerrosta joustinta.

Kantapääksi valitsin tiimalasikantapään, koska olin päättänyt opetella sen vihdoin niin, että neulominen onnistuisi ilman ohjetta. Ullan ohjeella palautin tämän mieleen ja toisen sukan kohdalla jotain olikin loksahtanut mielessäni kohdilleen tämän suhteen eli ymmärsin miten se kantapää muotoutuu ja neulominen sujui ilman ohjeen vilkuilua. Kärkiosan neuloin sileää neuletta tytön jalkaan sovitellen ja tein lopuksi kapean nauhakavennuksen.


Tyttö suostui kuviin palkkionaan mukillinen kaakaota, joten melko vähällä pääsin. Saa nähdä nouseeko mahdolliset kuvauspalkkiot ajan myötä. Pienet jalat pysyivät jopa sen verran paikoillaan, että pari melkein tärähtämätöntä kuvaa sain napattua, olkaapas hyvät.


Päätin tavoistani poiketen näissä sukissa jopa kohdistaa raidat. Jotain taisi silti mennä hassusti, joten vaikka yritin laskea kerrokset tarkalleen, niin eihän nuo nyt aivan identtiset ole. Vaan eipä tuo menoa haittaa, sukat ovat olleet kovassa käytössä nyt kun pakkasiakin on riittänyt.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Lilly-myssy tyttärelle

Edellisessä postauksessa hehkutin uutta Klompelompe-kirjaa, joka todella sai minuun puhtia tarttua taas puikkoihin. Heti saatuani kirjan käsiini, huomioni kiinnittyi kannen kuvassa olevaan lapsen pipoon, jossa on kaunis lehtipitsikuvio. Niinpä se, Lilly-myssy, kiilasi jonon kärkeen ja lähti puikoille sopivasti mökkireissua varten. Pääsin neulomaan heti, sillä löysin lankalaatikostani lankaa, joka soveltui mallitilkun perusteella tähän pipoon hyvin. Käyttämäni lanka on Sandnes garnin Sisua, jota kului tähän 2-3-vuotiaan kokoon vain 30 grammaa. Neulominen sujui leppoisasti syysauringossa istuen sekä mökin rauhaisassa tunnelmassa.



Myssy on todella sievä ja sen neulominen joutuisaa. Neulominen aloitetaan lehtipitsipaneelista, josta sitten poimitaan silmukat ensin resoria ja lopuksi myssyosaa varten. Myssyn kavennukset on suunniteltu kivasti pitsikuvioon sopiviksi. Vaikka lopputulos on mielestäni kaikkea muuta kuin peruspipo, tämä malli on silti käytännöllinen ja ohje melko helppo. Vaikeinta taisi olla silmukoiden poimiminen siististi, mutta siinäkin onnistuin mielestäni kohtuullisen hyvin.



Myssyn kruunaavat kaksi resoriin neulottua nappia. Nämä valitsemani napit löytyivät pienestä tarvikerasiastani, johon olin laittanut ne odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta. Mökillä ne sattumalta löysin ja totesin niiden sopivan tähän syysmyssyyn paremmin kuin hyvin. Koko on juuri sopiva tytölleni ja myssy myös mieluisa. Hieman taisi tuo villa kutittaa välillä, silti myssy pysyi päässä useampana päivänä. Alle mahtunee ilmojen vielä viiletessä hyvin puuvillainen kypärämyssy, jolloin kutinaongelmakin ratkeaa. Seuraavaan pipoon voisin kuitenkin valita jotain vielä pehmeämpää, kuten merinovillaa, jota ohjeessakin oli alunperin käytetty. Niin, ja itsellenikin halua tällaisen pipon, totta kai.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Klompelompe - Neuleita koko perheelle

Mikä voisikaan innostaa takaisin neulomisen pariin paremmin kuin upouusi neulekirja täynnä ihastuttavia ohjeita? Onnekseni pääsin kesän hiljaiselon jälkeen tutustumaan uuteen Klompelompe - Neuleita koko perheelle kirjaan sekä nyt esittelemään sitä teille. Tähän hurmaavaan neulekirjaan on koottu Hanne Andreassen Hjelmåsin ja Torunn Steinslandin uusia neuleohjeita yli 60 kappaletta. Kirja on nimensä mukaisesti monipuolisempi kuin edeltäjänsä Klompelompe - Ihania neuleita lapsille. Neuleohjeista löytyy siis reilusti eri kokoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Aluksi olin hieman pettynyt, ettei neulemalleja miehille ollut kirjassa kuin muutama, mutta toisaalta myönnettäköön että mielummin neulon söpöjä pitsineuleita tyttärelle tai itselleni. Sitä paitsi niihin muutamaan hyvin suunniteltuun miehen neuleeseen kuluu kuitenkin reilusti kauemmin neuleaikaa. Suhde on siis oikeastaan ihan passeli. Niin, ja pojille sopivia malleja kirjasta kyllä löytyy reilusti!

Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta

Kirjan kuvat vievät mukanaan pienen norjalaiskylän rauhalliseen ja sadunomaiseen tunnelmaan. Niistä loistaa hyvä mieli ja ilo ilman tekopirteyttä tai teennäisyyttä. Kirjan ulkoasu on mielestäni jopa raikkaampi ja selkeämpi kuin edellisen kirjan, vaikka tyyli on yhä pysynyt tunnistettavasti klompelompemaisena. Kirjan tekijät ovat selvästi löytäneet oman tyylinsä. Neulemalleissa ei ole turhaa hienostelua, mutta jokaisessa on jokin pieni juju, joka tekee neuleesta erityisen. Vaikka neuleissa on pitsineuletta, kirjoneuletta, nappeja ja muita koristuksia, silti käytännöllisyys on selvästi otettu huomioon.

Lilly-myssy

Kaikista kirjan ihanista ohjeista aivan ensimmäiseksi puikoille pääsyä vaati heti kirjan kannesta huomaamani Lilly-myssy. Jo valmistuneesta tytön myssystä kerron piakkoin lisää omassa postauksessaan. Muita suosikkejani ovat kirjan tekijöiden kotikylän mukaan nimetty Kvalavåg-haalari, Kuopus-villatakki sekä naisten Julie-leninki. Tilaukseen lähti myös langat kirjan kannessa olevaa miehen Raymond-villapaitaan. Neulottavaa olisi siis taas jonoksi asti ja lankoja lasten neuleisiin taitaa löytyä jo omasta takaa. Toivottavasti syksy siis armollisesti suo minulle neuleaikaa.

Kvalavåg-haalari

Kuopus-villatakki tytölle

Julie-leninki

Tämä tulee taatusti olemaan yksi niistä kirjoista, joihin palaan uudestaan ja uudestaan. Neuloakseni kaunista ja käytännöllistä, etsiäkseni inspiraatiota ja ihaillakseni kauniita hyvänmielen neulekuvia.

torstai 31. elokuuta 2017

So faded pint sized

Moi taas pitkästä aikaa! Niin tyypillistä minua, että julkaisen monta postausta saman kuun aikana ja sitten vaivun useammaksi kuukaudeksi blogihorrokseen. Pari valmista työtäkin olisi ollut esiteltäväksi, mutta ne vain jäivät julkaisematta täällä. Jos joku on ihmetellyt, niin kerrottakoon tähän nyt kootut selitykset pitkälle blogihiljaisuudelle: sairastelu koko perheen voimin, asunnon myynti, muutto, vauvamaha, pahoinvointi ja kipeytyvät ranteet. Keväällä, eli noin ikuisuus sitten, pääsin kuitenkin testineulomaan Andrea Mowryn uuden paitamallin. Kyseessä on So faded -sweater minikoossa. Neule kyllä valmistui ajallaan, mutta pääsee blogiin asti vasta n-y-t nyt.


Minä testineuloin paidan 6-vuotiaan koossa, vaikka oma tyttö ei vielä ihan tätä kokoa olekaan. Pian se pääsee käyttöön kuitenkin. Paita oli joutuisa neulottava, se valmistui silloin aikanaan reilussa viikossa. Bloggaaminen ei sitten niin joutuisaa ollutkaan, mutta se ei johtunut siitä, ettenkö olisi lopputuloksesta pitänyt. 

Langoiksi tähän neuleeseen valitsin omasta varastosta Kässäkerho Pom Pomin BFL sock -langasta tummaa ja vaaleaa turkoosia sekä La Bien Aiméen merino singles -langasta väriä Cosmic cutie. Yhteensä lankaa kului 118 grammaa neuloen 3,00 mm sekä 3,5 mm puikoilla. Värit toimivat mielestäni hyvin yhteen, vaikka värienvaihdokset ovat enemmänkin raidoitettuja kuin toisiinsa häivytettyjä. Mutta ei takerruta siihen yksityiskohtaan. Idea on joka tapauksessa kiva, paitaan voi käyttää niin montaa erilaista väriä kuin huvittaa, jämiä varastosta tai tarkoin valittuja yhteensopivia ihanuuksia lankapuodin hyllyltä.


Ohje oli heti alkuunsa selkeä ja siitä löytyy reilusti eri kokoja, myös aikuisille. Voin suositella. Oma paita onkin jo suunnitteluasteella. Taitaa tuolta löytyä langatkin jo sitä varten, kunhan ennätän niitä mallailemaan yhteen ja luomaan silmukat puikoille. Neulomisinnostus on selvästi hiipimässä vähitellen takaisin. Uskonpa, että neulomistahti tulee olemaan verkkainen, mutta on ihanaa saada taas iltojen hämärtyessä napata puikot käteen edes pieniksi hetkiksi.